Host-perheen luokse
13.18.00
Torstai 28. päivä oli lähtö hotellilta ja Sao Paulosta isäntäperheeni luokse. Lentoni lähti aikaisemmin muita, joten jouduin herämään ja lähtemään muita aikaisemmin. Menin yksin aamupalalle, mutta ohjaajamme Maija oli siellä syömässä ja istuuduin hänen kanssaan samaan pöytään. Maija kertoi kiinnostavista kokemuksistaan sieltä osavaltiosta, minne olen menossa ja minun innostukseni vain lisääntyi.
Ihana huonetoverini, Alina, saattoi minut aulaan ja kantoi painavaa matkalaukkuani! Hän heräsi myös aikaisemmin takiani. Oli hienoa jakaa huone niin ihanan ihmisen kanssa kuin Alina, onneksi näemme pian!
Myös muutama muu ihminen tuli saattamaan minua, mutta lähdinkin vähän aikaisemmin kuin piti, niin kaikki eivät ehtineet...
Tässä minun kyyti lentokentälle. Oli ensimmäinen kerta, kun tuota uutta autoa oltiin ajettu!
Palvelu pelaa... Vähän jännitti, kun laukuissa oli ylipainoa, mutta onneksi en joutunut maksamaan! Fernendo, meidän opas, auttoi minua kentällä ennen kun menin tarkastukseen ja jatkoin siitä yksin. En ole ennen itse ollut kentällä ja etsinyt porttia, mutta kaikki sujui onneksi hyvin.
Lensin siis Sao Paulosta Vitoriaan, Espirito Santo nimiseen osavaltioon. Vastassa kentällä oli kunnon vastaanottokomitea ja oli todella tervetullut olo. Kaikki halasivat ja kuvia otettiin. Paikalla oli ihmisiä Rotary clubiltani ja ensimmäisestä sekä kolmannesta perheestä. Mukana oli myös muunmuassa kolmannen perheen host-siskoni poikaystävä ja hänen siskonsa. Kaikki olivat ihania ja todella mukavia! Oli erittäin hämmentävää joutua keskelle niin montaa ihmistä ja kysymystä, kun olin juuri päässyt koneesta ja korvani olivat ihan lukossa. Ihmisten reaktiot siihen, etten ole enää kasvissyöjä, olivat aika priceless. Kentältä menimme porukalla syömään lounasta kiloravintolaan ja jo automatkalla sinne minun piti soittaa ukulelea.
Automatka Espirito Santon pääkaupungista, Vitoriasta, kaupunkiin, jossa tulen asumaan vuoden, Aracruziin, kesti noin tunnin. Matkalla oli ainakin 50 tienhidastetta, quebra molaa. Joka kerta, kun tuli hidaste, host-äitini sanoi quebra mola, joten opin sen sanan.
Aracruz on ihana ja perheeni talo on erittäin kaunis. Sain oman, ison huoneen. Kun olin asettautunut ja vähän levännyt, katsoin elokuvan toisen siskoni, Nicolen, kanssa kun toinen, Barbara, meni manikyyriin. Illalla tilasimme pizzaa, jota söimme minä, kaksi siskoani Nicole ja Barbara sekä host-äitini, mamae, (host-isäni, papai, ei päässyt sillä oli töissä etelässä, josta hän ajoi muutamassa päivässä Aracruziin.). Kävimme läpi ensimmäisen illan kysymykset ja menin nukkumaan. Oli niin tervetullut ja ihana olo!
0 kommenttia