Heräsin 24.7. lähtöpäivänä aamulla ja tein viimeiset pakkaukset. Halusin vielä kerran kävellä kyläni, Fiskarsin ruukin poikki, joten ennen lähtöä kävelin kotoani Desicoon, jossa paras ystäväni, Aura, on töissä. Oli ihan kauheaa jättää oma huone ja koti taakse.

Auralla loppui työt aikasemmin, jotta hän pääsi myös saattamaan minua lentokentälle. Oli kanssa pienet kuumotukset ennen lähtöä, sillä auto meni rikki ja piti saada auto lainaksi. 

Tässä kuvassa on vähän tuliaisia host-perheelle ja tulevalle clubilleni. Tai no, syön varmaan itse yli puolet kaikista noista herkuista...

Vähän oli pakkaamista, kun vuodeksi muuttaa ulkomaille. Ylipainoa oli ruumaan menevässä matkalaukussa ja myös käsimatkatavaroissa. Puolet matkalaukusta on täynnä ruokaa.

Lentokentälle mennessä soitin äidille ukulelella Slipping through my fingers, jotta hän itkisi. Hyvästejä oli melko haikeaa sanoa ja lentokentällä kaikki mun saattajat eli äiti, isi, Aino (sisko) ja Aura itkivät. Itse yritin pidätellä kyyneleitä, että kaikki sujuisi helpommin. Enkä kyllä edes oikein älynnyt että lähden tänne oikeasti vuodeksi.

Lennettiin ensin Muncheniin, jossa oli vaihto. Ensimmäisen lennon jälkeen olin jo aika väsynyt ja edessä oli sitten vielä sellainen 12 tunnin lento Sao Pauloon. Toisella lennolla oli vähän säätöä, sillä yksi brasilialainen nainen halusi istumaan aviomiehensä viereen, joten vaihdoin paikkaa. 

Oli aika ihanaa, kun soitin muutaman kappaleen ukulelella koneessa ja meistä muutama lauloi yhdessä. Vieressäni istuva Pyry ei ollut aivan mielissään minun laulustani. Hän myös tiputti ruokailun aikana italialaisen kastikkeen housuillensa ja se oli aika nättiä katsottavaa.

Lennot sujuivat ihan hyvin, eikä kauheaa turbulenssia onneksi ollut. Sain myös nukuttua varmaan tunnin!